Kauden avaus Karviolla

Tänään se tosiaan koitti. THE päivä. Yksi omista suosikkipäivistäni perhokalastuskaudessa. Kauden avaus. Kylmän ja tänä vuonna tosin onneksi lyhyen talven jälkeen kun pääsee kosken rannalle vapa kädessä, niin siinä ihmismieli lepää. Saaliin osalta ei suuria odotuksia. Kunhan vain pääsee nauttimaan päivästä perhovapa oikeassa kädessä.

Aamulla kuudelta kääntyi sedän Hondan keula kohti Heinävettä ja Karvionkoskea. Kahdeksalta olimme jo kamat kasassa ja luvat kännyköissä talsimassa kohti koskea. Keli oli mitä mainioin kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei ollut tekemässä kepposia. Ajattelin ettei todellakaan haittaisi vaikkei tulisi tärpin tärppiä. Oli mahtava fiilis.
Aloitin kalastuksen niskalta läheltä pienen poukaman jäätä. Kelluvassa siimassa oli nopeasti uppoava peruke, jonka päässä uiskenteli valkoisesta zonkkerista tehty kuorejäljitelmä. Toinen uitto jään kupeesta ja johan nyhtäisi! Neljän kuukauden tauon jälkeen kalan tärppi perhovavassa tuntui mitä parhaimmalle. Hetken kalaa väsytelty nousi tumma n.40cm taimen pintaan, jossa pärskäytti itsensä irti. JESS! Karkuutuskin maistui hyvältä. Kymmenisen minuuttia kerkesin tapahtumasta nautiskella mielessä, kun taas tärähti. Tällä kertaa taimen pysyi kiinni ja n.30cm kalan irrotin pinnan alla takaisin vapauteen.
Äsken mainittujen tapahtumien lisäksi ei ollut loppupäivänä minulla eikä sedällänikään mitään eloa siiman paremmassa päässä. Pintakäyntejä kyllä näkyi kanavan puolen niskalla. Tosin kalat kävivät pinnassa aika ylhäällä, mitta heittopituuksien sisällä. Myös jokunen hankikorri nähtiin, mutta hyvin vähäisesti keliin nähden.
Tänään oli myös ensimmäistä kertaa käytössä täysin uudet kahluukamat eli Visionin Loikka-kengät, Kura Ultra -housut ja Kura-takki. Toimivilta kamppeilta tuntuvat, vaikka kenkien kanssa oli liikkuminen vielä kovin varovaista, johtuen täysin erilaisista pohjista verrattuna aikaisempiin huopapohjiin. Hyvin gummipohjat nastoineen kuitenkin pitivät miestä pystyssä.
Seuraava päiväreissu on suunnitteilla Konnekoskelle ensi viikonlopuksi, jos sääennusteet yhtään pitävät kutinsa. Sormet ja varpaat ristissä toivoen.

Kone käynnissä

Perinteisesti kevät tuonut tullessaan motivaatiota perhojen sidontaan, vaikka periaatteessa ei omaan käyttöön enää tarvitsekaan näin paljoa mitä nyt tulee tehtyä. Sukulaisilla onneksi löytyy joillekin yksilöille käyttöä.
Eli siis nyt ovat streamerit työn alla. Näitä on aina ollut hauska sitoa, sillä oma kalastukseni on lähinnä streamer- ja pintaperhopainotteista. Toissapäivänä sitomani Riikinkukkopäinen Kuore oli todella mukava sidottava. Mylar-putki loppuikin ensimmäiseen sidokseen niin pitääkin tilailla tuota lisää. Perhon reseptin bongasin Suomen Kalastavimmat Perhot -kansiosta. Kaiken kaikkiaan upea on tuo Syrjäsen Laurin kehittelemä perho.
Tämän lisäksi on tullut sitten sidottua muita yleispäteviä pikkukalajäljitelmiä, kuten Tinseleitä, Spuddlereita ja Muddler Minnoweja. Myös kaikkien aikojen suosikki-streamereita, eli Norellin Rainbow'ta mukailevia sidoksia, tuli muutamat pyöriteltyä.
Seuraavana on tarkoituksena sitoa pintureita, jottei maku lähde noiden streamereiden sitomisesta.

Ai niin tosiaan huomenna starttaa aamulla auto kello kuudelta kohti Karvionkoskea. Käydään sedän kanssa katsastamassa tilannetta siellä. Minkäänlaisia paineita ei kalojen saannille ole, sillä pelkkää heittämistä on ollut niin kova ikävä koko alkuvuoden että jo pelkät vapa,siima ja avovesi tyydyttävät tämän kurahousun.