Tänään se tosiaan koitti. THE päivä. Yksi omista suosikkipäivistäni perhokalastuskaudessa. Kauden avaus. Kylmän ja tänä vuonna tosin onneksi lyhyen talven jälkeen kun pääsee kosken rannalle vapa kädessä, niin siinä ihmismieli lepää. Saaliin osalta ei suuria odotuksia. Kunhan vain pääsee nauttimaan päivästä perhovapa oikeassa kädessä.
Aamulla kuudelta kääntyi sedän Hondan keula kohti Heinävettä ja Karvionkoskea. Kahdeksalta olimme jo kamat kasassa ja luvat kännyköissä talsimassa kohti koskea. Keli oli mitä mainioin kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulikaan ei ollut tekemässä kepposia. Ajattelin ettei todellakaan haittaisi vaikkei tulisi tärpin tärppiä. Oli mahtava fiilis.
Aloitin kalastuksen niskalta läheltä pienen poukaman jäätä. Kelluvassa siimassa oli nopeasti uppoava peruke, jonka päässä uiskenteli valkoisesta zonkkerista tehty kuorejäljitelmä. Toinen uitto jään kupeesta ja johan nyhtäisi! Neljän kuukauden tauon jälkeen kalan tärppi perhovavassa tuntui mitä parhaimmalle. Hetken kalaa väsytelty nousi tumma n.40cm taimen pintaan, jossa pärskäytti itsensä irti. JESS! Karkuutuskin maistui hyvältä. Kymmenisen minuuttia kerkesin tapahtumasta nautiskella mielessä, kun taas tärähti. Tällä kertaa taimen pysyi kiinni ja n.30cm kalan irrotin pinnan alla takaisin vapauteen.
Äsken mainittujen tapahtumien lisäksi ei ollut loppupäivänä minulla eikä sedällänikään mitään eloa siiman paremmassa päässä. Pintakäyntejä kyllä näkyi kanavan puolen niskalla. Tosin kalat kävivät pinnassa aika ylhäällä, mitta heittopituuksien sisällä. Myös jokunen hankikorri nähtiin, mutta hyvin vähäisesti keliin nähden.
Tänään oli myös ensimmäistä kertaa käytössä täysin uudet kahluukamat eli Visionin Loikka-kengät, Kura Ultra -housut ja Kura-takki. Toimivilta kamppeilta tuntuvat, vaikka kenkien kanssa oli liikkuminen vielä kovin varovaista, johtuen täysin erilaisista pohjista verrattuna aikaisempiin huopapohjiin. Hyvin gummipohjat nastoineen kuitenkin pitivät miestä pystyssä.
Seuraava päiväreissu on suunnitteilla Konnekoskelle ensi viikonlopuksi, jos sääennusteet yhtään pitävät kutinsa. Sormet ja varpaat ristissä toivoen.
Aloitin kalastuksen niskalta läheltä pienen poukaman jäätä. Kelluvassa siimassa oli nopeasti uppoava peruke, jonka päässä uiskenteli valkoisesta zonkkerista tehty kuorejäljitelmä. Toinen uitto jään kupeesta ja johan nyhtäisi! Neljän kuukauden tauon jälkeen kalan tärppi perhovavassa tuntui mitä parhaimmalle. Hetken kalaa väsytelty nousi tumma n.40cm taimen pintaan, jossa pärskäytti itsensä irti. JESS! Karkuutuskin maistui hyvältä. Kymmenisen minuuttia kerkesin tapahtumasta nautiskella mielessä, kun taas tärähti. Tällä kertaa taimen pysyi kiinni ja n.30cm kalan irrotin pinnan alla takaisin vapauteen.
Äsken mainittujen tapahtumien lisäksi ei ollut loppupäivänä minulla eikä sedällänikään mitään eloa siiman paremmassa päässä. Pintakäyntejä kyllä näkyi kanavan puolen niskalla. Tosin kalat kävivät pinnassa aika ylhäällä, mitta heittopituuksien sisällä. Myös jokunen hankikorri nähtiin, mutta hyvin vähäisesti keliin nähden.
Tänään oli myös ensimmäistä kertaa käytössä täysin uudet kahluukamat eli Visionin Loikka-kengät, Kura Ultra -housut ja Kura-takki. Toimivilta kamppeilta tuntuvat, vaikka kenkien kanssa oli liikkuminen vielä kovin varovaista, johtuen täysin erilaisista pohjista verrattuna aikaisempiin huopapohjiin. Hyvin gummipohjat nastoineen kuitenkin pitivät miestä pystyssä.
Seuraava päiväreissu on suunnitteilla Konnekoskelle ensi viikonlopuksi, jos sääennusteet yhtään pitävät kutinsa. Sormet ja varpaat ristissä toivoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti