Tosiaan vietimme Finnmarkin Börselvalla viikon juuri tuohon juhannuksen aikaan. Tarkoitus oli mennä tavoittelemaan alkukauden isoja kaloja. Tavoite muuttui viikon mittaan edes jonkinlaisen tärpin tavoittelemiseen. Lämpömittari ei noussut lähes yhtenäkään päivänä yli kymmeneen asteeseen ja sade ei auttanut asiaa.
Onneksi ensimmäisellä luvalla tuuri suosi ja sain kauden ensimmäisen lohen. Tuollainen n. 1,5kg titti otti Savikuopalla uppoperukkeella uitettuun vihreä/mustaan putkiperhoon aivan rannan tuntumasta. Kylmä (n.+2C) vesi näkyi myös kalan liikkeissä, jotka olivat hyvin rauhalliset. Tämä kala kuitenkin jäi viikon ainoaksi, vaikka kalastimme 1. aluetta neljän miehen voimin neljä lupaa. Aina ei osu kortit kohdalleen, mutta siitä huolimatta lohen perhokalastaminen on uskomattoman mukavaa, Ei sitä turhaan vuoden päiviä odoteta.
Tuon reissun jälkeen kerkesin käydä kerran Leppävirran Konnuskoskella ja Heinäveden Karvionkoskella, ennen kuin piti lähteä uudestaan Norjaan, Konnuksella nousi hyvin streamerillä sellaista 44-47 cm taimenta. Myös myöhään illasta näkyi yhden mörön temmellys pikkukalojen perässä. Karviolla kekkoset olivat hyvällä syönnillä ja näin ollen sai pitkästä aikaan jotain evällistäkin kotiinviemiseksi.
Sitten oli tosiaan tuon toisen Börssin reissun vuoro. Tällä kertaa olikin vähän enemmän luottavaisempi olo, sillä saalistilastot olivat mukavassa nousussa näin heinäkuussa. Ensimmäinen lupa tulikin otettua 2. alueelle. Keli oli mitä parhain ja kalojakin näkyi ilmassa mukavasti. Ensimmäiseen lupaan tulikin mukavasti tittiä ylös. Vielä toiseen lupaan sain yhden titin Kivisuvannolta ylös, mutta sen jälkeen alkoi järkyttävä tiputusten määrä. Se ei tosin haitannut, sillä mielenkiinto pysyi niilläkin ylhäällä. Varsinkin kalojen otit kevyeeseen pintaputkeen olivat hienoja tapahtumia.
Norjan reissuilta tuli otettua aikaisempaa vähemmän kuvia, sillä kovalevy ja valokuva-albumit ovat jo täynnä seitsemältä edelliseltä kesältä. Joitain kuvia kuitenkin tuli otettua muistoksi. Ehkäpä tulevaisuudessa tulee kannettua enemmän videokameraa mukana.
Heinäkuisen reissun jälkeen taimenen kalastus jatkui pistoilla Konnekoskella. Myös Kermalla tuli käytyä kerran.
Konnekoskelta tuli sitä sellaista 43-48 senttistä taimenta koko kesän ajan. Tosin yksi vauraampi kala antoi kunnon kyydit niskaimusta kovaan koskeen, jossa sitten irti.
Kermalla oli kaverin kanssa haastavin reissu Suomen puolella, sillä vesi lähes kiehui ja kalat eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia. Vihovuonne ei antanut mitään jalompaa kalaa illalla. Kermalla alkoi taasen tapahtumaan, kun älysin laittaa larvan ja ruoppaamaan monttuja. Muutamia pieniä taimenia tuli ylös. Itse kun pidän tuota larvastusta hieman tylsänä muotona, niin päätin siirtyä pintaperhokalastukseen isolla Nallukalla. Tämä kannatti, sillä siimanpäässä olleiden kalojen keskikoko kasvoi selvästi, vaikka en saanutkaan kuin yhden n. 45cm taimenen ylös asti. Niskalla näkyi pitkin aamupäivää hyppyjä ja yksi n.55cm musta taimen hyppäsi melkein pariin metriin ihan vain keljuillakseen meille.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ensi viikonloppuna on parin yön reissu Runaan koskille edessä. Googlaamalla blogeista ja pknetistä on tullut etsittyä tietoa syys-/lokakuiseen Ruunaan perhokalastukseen ja perhot on sidottu ajankohtaa silmällä pitäen. Tarkoitus olisi siis tehdä vielä lokakuussa toinen reissu Ruunaalle, kun nyt tuolla Karviollakin on tuo taimenen syysrauhoitus päällä.
Lopuksi voisin vielä tähän heittää itselleni kysymyksen, johon mietin joka syksy vastausta. Eli mitä uutta opin tänä kesänä?
-Lohenkalastuksessa ylä- ja poikkivirtakalastus tuli opeteltua niin että tulostakin alkoi syntymään.
-Taimenkalastuksessa uppoperukkeilla ja painavilla striimuilla kalastaminen alkoi sujumaan todella hyvin ja tulosta tuli paremmin kuin osasin odottaa
-Leiseringin nosto tuli opeteltua striimuilla Konnekoskella. Tuosta kun pääsi jyvälle, niin tajusi että ajoittainhan kyseessä on todella tehokas tekniikka!
-Larvastuksessa tuli kesän myötä opittua käyttämään tekniikkaa ilman indikaattoria. Tuossa on vielä hiomista, mutta ajatuksesta on saatu jo hyvin kiinni
-Sidonnassa tuli opittua kaksivärisen puppelipään tekeminen, mikä tosiaan antaa perholle täysin uuden ulkonäön
Tuossa vielä muutama kuva kesältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti