Luottoperhoni osa 1 : Oliivi Zonker

Nyt kun kalastuksen määrä vähenee, niin ajattelin laittaa tällaisen jutun pyörimään. Eli tarkoituksena on kertoa omista luottoperhoista. Miksi, milloin ja miten käytän niitä. Tosiaan aukaisen perhorasiani täysin auki, sillä uskon monen muunkin perhostelijan käyttävän samankaltaisia perhoja kun mitä jatkossa tulen esittelemään, mutta mielestäni perhon kalastavuus on kiinni kalastajasta ja hänen käsialastaan perhon uittamiseen. Ei siitä sen enempää. Jokainen varmasti ymmärsi konseptin ja näin ollen voidaankin käydä ensimmäisen luottoperhon kimppuun!

Oliivi Zonker

Loppukesällä vuonna 2013 tongin sidontakamoja samalla miettien mitä sitoisi. Mieleen oli jäänyt häilyvä kuva oliivin värisestä zonkerista, johon runko oli dubattu keltaisesta keinokuidusta. Jonkin aikaa pähkäillen materiaalivalintoja sain aikaiseksi omaa silmää miellyttävän zonkerin. Perho jäi kuitenkin unholaan, sillä loppukesän luottoperhona toimivat tuolloin Black Marabou Muddler ja Rainbow.

   Syksyllä sitten lähdin käymään Karvionkoskella rauhoituksen ollessa muualla päällä. Vedet olivat jo alkaneet viilentyä ja siksi päätinkin kokeilla extra super fast sinking -uppoperuketta. Rasiassa oli kesän jäljiltä paljon muddler-päisiä perhoja, mutta huonon uppoavuuden takia annoin niiden olla. Sitten silmään osui tämä Oliivi Zonker. Muistin kuinka olin sitoessa laittanut perhoon sen verran lyijyä, että painoa pitäisi löytyä. Päätin sitten laittaa perhon siiman päähän ihan kokeilumielessä. Tuo syksyinen kalastuspäivä oli pelastettu sillä hetkellä. Hitaammassa virrassa uitettuna tuon uppoperukkeen kanssa tapahtumia oli riittämiin. Mistään Pietarin kalansaaliista en kirjoita, sillä kalat joita sain tällä perholla olivat sitä n. 35-40cm taimenia ja muutamia kirjolohien karkuutuksia. Siitä huolimatta luotto oli perhoon syntynyt. Varsinkin tuolla uppoperukkeella uitettuna.

   Tuosta päivästä lähtien tämä Oliivi Zonker on ollut luottoperhoni. Se on toiminut niin syksyisin, keväisin kuin kesäisinkin. Tosin viileämmässä vedessä se on toiminut parhaiten, sillä mielestäni veden ollessa lämmintä, ei perho pyydä niin syvällä kuin tarkoitus olisi. Tuohon "ongelmaan" penkistäni syntyi Kypärä-Zonker, mutta siitä kirjoittelen jokin toinen kerta.

   Tämä perho on oikeastaan jo jaetulla ykkössijalla Rainbowin kanssa. Kesäisin lämpimällä vedellä Rainbow vie paalupaikan, mutta viileällä vedellä Oliivi Zonker varastaa tuon paikan. Varmaan osasyy tuohon luottoon on tämän perhon pieni koko, sillä useimmat streamerini ovat sidottu nelosen tai kakkosen koukkuihin. Ai niin! Jos tiedossa on kirjolohen kalastusta, niin silloin aloitus tapahtuu tällä perholla. Lähes poikkeuksetta. 

   

Perhon sitominen on erittäin helppoa. Itse olen tässä sidoksessa suosinut yksinomaan kutosen striimukuokkuja esim. Fulling Millin koukkuja. Runkoon kierretään litistettyä lyijylankaa, niin että etuosaan enemmän, joilloin rungon muodosta tulee kartiomainen. Kierteenä käytän kellertävää siimaa ja rungon dubbaa keltaisesta keinokuidusta (antron/flyrite). Siipenä toimii oliivin värinen zonker-suikale, joka kiinnitetään tuolla siimalla rungolle. Suikale leikataan perästä teräväkärkiseksi. Lisäksi siipeen laitetaan lisämausteeksi hieman vihreää marabouta. Kurkuksi tulee oranssia jänistä kimppu. Lopuksi mustaa keinokuitua pääksi puppelityyliin ja ylimääräiset keinokuidut leikataan sivuilta ja alta pois.

   Tänä syksyny sidoin sidosta myös haaleammilla vihreän , keltaisen ja oranssin väreillä. Hyvin toimivat sellaisetkin. 

Tarvittavat materiaalimäärät eivät ole päätä huimaavia tätä perhoa sitoessa.

Pitkä viikonloppu Ruunaalla meni kunnolla käteen!

Perjantai otettiin jätkien kanssa vapaaksi, jotta pääsimme jo torstaina lähtemään kohti Lieksaa ja Ruunaan koskia. Viiden maissa Juho ja Saku olivatkin hakemassa meikäläistä ja tälläkin kertaa kalakamppeet löysivät tiensä autoon ennätysajassa. Noin puoli kuudelta päästiin lähtemään Pieksämäeltä. Varkauden apsilla pysähdyimme vielä ostamaan täydennystä jääkaappiin ja myöhemmin vielä apsilla ennen Lieksaa.
   Oli jo pimeää kun saavuimme Siikakoskelle, joten päätimme että laitamme kamppeet huomenna valmiiksi ja nyt illalla pelaisimme hieman korttia ja sitten nukkumaan.
   Pitkien yöunien jälkeen heräsimme pieneen tihkusateen ropinaan asuntoauton katolle. Aamupalan ja pannukahvien jälkeen aloimme laittamaan vapoja kasaan ja kurahousuja jalkaan. Vaatekerroksia sai laittaa muutamia, sillä tuulenvire sai ilman tuntumaan entistä viileämmältä. Siinä sitten olimme kaikki valmiita ja luvat ostettu, kunnes katsoimme autoamme siihen malliin että "tuossa vieressä olis kyllä parempi paikka tolle vehkeelle". Siinä sitten sitä pienimuotoista parkin vaihdosta tehdessä auto sammahti eikä enää lähtenyt kunnolla käyntiin. No siinä sitten hieman ihmeteltiin tilannetta konepelti auki. Käsipumpulla ilmailut, mutta ei käyntiin. Päätettiin että katsotaan sitä vielä myöhemmin. Nyt oli päästävä kalalle.
   Aloitimme Siikakoskelta, jossa ei näkynyt ketään muita. Juhon kanssa aloitimme padon yläpuolelta, kun Sakke lähti padosta alaspäin. Niskalla näkyi veikeitä pintamuljahduksia, joita arvelin taimeniksi. Mitään emme kuitenkaan Juhon kanssa saaneet perhoihimme ottamaan. Sakulla oli ollut alempana hyvin tapahtumia ruskeaan simppujäljitelmään, mutta rannalle asti ei ollut kalat tulleet.

   Sitten alkoikin jo olemaan hieman nälkä ja niinpä suunnistimme saaren nuotiopaikalle tekemään makkaratulia. Siinä sitten pienen breikin yhteydessä päätimme lähteä seuraavaksi Murrookoskelle katsomaan onko siellä porukkaa.

   Kyllähän sieltä porukkaa löytyi, mutta pienen odottelun jälkeen alkoi heittopaikkoja löytyä meillekin. Suunnistin itse keskiniskalle, sillä siitä oli viime kerrallakin napannut. Eikä kauaa kestänyt tälläkään kertaa kun uppoperukkeella uitettua oliivia zonkkeria vietiin. Muutaman hypyn ja spurtin jälkeen rantautin hieman päälle kiloisen kirjolohen pitkälle kivikkoon.

   Juho ja Saku jatkoivat sitten keskimmäisen niskan kalastamista, kun itse lähdin kalastamaan ylintä niskaa. Saku saikin jonkin kalan nousemaan isoon Puhiin ja yksi kirjo seurasi putkiperhoa rantaan asti siinä niskalla. Pian olikin jo aika palata autolle, että on vielä valoisaa katsoa mikä sillä on hätänä.
   Siinähän se loppu reissu oikeastaan menikin. Lauantaina päivällä kävimme hieman heittämässä Siikoskea ilman tulosta.  Lauantai-iltana ei sitten auttanut muu kuin soittaa hinauspalvelulle, jotta päästäisiin edes joskus lähtemään kotio. Lieksan hinauspalvelu ehdotti sitten Joensuun palvelua, ja niinpä saimme automme Joensuuhun korjaamon pihaan lauantai-iltana. Sieltä kaverit sitten tulivat hakemaan Juhoa, jolla oli sunnuntaina aamupäivällä peli Pieksämäellä. Siihen sitten jäimme Sakun kanssa yöksi odottamaan aamua, jolloin jonkun korjaustyypin pitäisi tulla katsomaan autoa.
    Aamulla sitten tämä eilisillan mukava hinauspalvelun kaveri tuli käymään autolla ilmoittamaan, että korjaustyyppi ei pääsekkään tänään tulemaan. Kiitimme tiedosta ja sitten Sakke soitti isälleen tilannepäivitystä. Meidän molempien isät sitten lähtivät Pieksämäeltä Joensuuhun toimivan käsipumpun kanssa. Kävimme odottaessa Sakun kanssa Joensuun keskustassa syömässä ja oikeastaan naurettiin jo tälle reissulle.
   Ukot kun tulivat paikalle, niin kesti sellaiset pari tuntia, kunnes asuntoauto saatiin käyntiin ja liikkeelle. Kotia kohti. Viimeinkin.

 

   Että tämmöinen reissu tällä kertaa. Sunnuntai-iltana vasta tajusi kuinka älyttömän vähän sitä kerkesi kalastamaan. Pitänee nyt tässä kuukauden päivät sitoa perhoja odottaessa rauhoituksen loppumista. Jos vaikka Karviolla lähtisi käymään silloin. Saa nähdä.