Oli jo pimeää kun saavuimme Siikakoskelle, joten päätimme että laitamme kamppeet huomenna valmiiksi ja nyt illalla pelaisimme hieman korttia ja sitten nukkumaan.
Pitkien yöunien jälkeen heräsimme pieneen tihkusateen ropinaan asuntoauton katolle. Aamupalan ja pannukahvien jälkeen aloimme laittamaan vapoja kasaan ja kurahousuja jalkaan. Vaatekerroksia sai laittaa muutamia, sillä tuulenvire sai ilman tuntumaan entistä viileämmältä. Siinä sitten olimme kaikki valmiita ja luvat ostettu, kunnes katsoimme autoamme siihen malliin että "tuossa vieressä olis kyllä parempi paikka tolle vehkeelle". Siinä sitten sitä pienimuotoista parkin vaihdosta tehdessä auto sammahti eikä enää lähtenyt kunnolla käyntiin. No siinä sitten hieman ihmeteltiin tilannetta konepelti auki. Käsipumpulla ilmailut, mutta ei käyntiin. Päätettiin että katsotaan sitä vielä myöhemmin. Nyt oli päästävä kalalle.
Aloitimme Siikakoskelta, jossa ei näkynyt ketään muita. Juhon kanssa aloitimme padon yläpuolelta, kun Sakke lähti padosta alaspäin. Niskalla näkyi veikeitä pintamuljahduksia, joita arvelin taimeniksi. Mitään emme kuitenkaan Juhon kanssa saaneet perhoihimme ottamaan. Sakulla oli ollut alempana hyvin tapahtumia ruskeaan simppujäljitelmään, mutta rannalle asti ei ollut kalat tulleet.
Sitten alkoikin jo olemaan hieman nälkä ja niinpä suunnistimme saaren nuotiopaikalle tekemään makkaratulia. Siinä sitten pienen breikin yhteydessä päätimme lähteä seuraavaksi Murrookoskelle katsomaan onko siellä porukkaa.
Kyllähän sieltä porukkaa löytyi, mutta pienen odottelun jälkeen alkoi heittopaikkoja löytyä meillekin. Suunnistin itse keskiniskalle, sillä siitä oli viime kerrallakin napannut. Eikä kauaa kestänyt tälläkään kertaa kun uppoperukkeella uitettua oliivia zonkkeria vietiin. Muutaman hypyn ja spurtin jälkeen rantautin hieman päälle kiloisen kirjolohen pitkälle kivikkoon.
Siinähän se loppu reissu oikeastaan menikin. Lauantaina päivällä kävimme hieman heittämässä Siikoskea ilman tulosta. Lauantai-iltana ei sitten auttanut muu kuin soittaa hinauspalvelulle, jotta päästäisiin edes joskus lähtemään kotio. Lieksan hinauspalvelu ehdotti sitten Joensuun palvelua, ja niinpä saimme automme Joensuuhun korjaamon pihaan lauantai-iltana. Sieltä kaverit sitten tulivat hakemaan Juhoa, jolla oli sunnuntaina aamupäivällä peli Pieksämäellä. Siihen sitten jäimme Sakun kanssa yöksi odottamaan aamua, jolloin jonkun korjaustyypin pitäisi tulla katsomaan autoa.
Aamulla sitten tämä eilisillan mukava hinauspalvelun kaveri tuli käymään autolla ilmoittamaan, että korjaustyyppi ei pääsekkään tänään tulemaan. Kiitimme tiedosta ja sitten Sakke soitti isälleen tilannepäivitystä. Meidän molempien isät sitten lähtivät Pieksämäeltä Joensuuhun toimivan käsipumpun kanssa. Kävimme odottaessa Sakun kanssa Joensuun keskustassa syömässä ja oikeastaan naurettiin jo tälle reissulle.
Ukot kun tulivat paikalle, niin kesti sellaiset pari tuntia, kunnes asuntoauto saatiin käyntiin ja liikkeelle. Kotia kohti. Viimeinkin.
Että tämmöinen reissu tällä kertaa. Sunnuntai-iltana vasta tajusi kuinka älyttömän vähän sitä kerkesi kalastamaan. Pitänee nyt tässä kuukauden päivät sitoa perhoja odottaessa rauhoituksen loppumista. Jos vaikka Karviolla lähtisi käymään silloin. Saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti