Luottoperhoni osa 1 : Oliivi Zonker

Nyt kun kalastuksen määrä vähenee, niin ajattelin laittaa tällaisen jutun pyörimään. Eli tarkoituksena on kertoa omista luottoperhoista. Miksi, milloin ja miten käytän niitä. Tosiaan aukaisen perhorasiani täysin auki, sillä uskon monen muunkin perhostelijan käyttävän samankaltaisia perhoja kun mitä jatkossa tulen esittelemään, mutta mielestäni perhon kalastavuus on kiinni kalastajasta ja hänen käsialastaan perhon uittamiseen. Ei siitä sen enempää. Jokainen varmasti ymmärsi konseptin ja näin ollen voidaankin käydä ensimmäisen luottoperhon kimppuun!

Oliivi Zonker

Loppukesällä vuonna 2013 tongin sidontakamoja samalla miettien mitä sitoisi. Mieleen oli jäänyt häilyvä kuva oliivin värisestä zonkerista, johon runko oli dubattu keltaisesta keinokuidusta. Jonkin aikaa pähkäillen materiaalivalintoja sain aikaiseksi omaa silmää miellyttävän zonkerin. Perho jäi kuitenkin unholaan, sillä loppukesän luottoperhona toimivat tuolloin Black Marabou Muddler ja Rainbow.

   Syksyllä sitten lähdin käymään Karvionkoskella rauhoituksen ollessa muualla päällä. Vedet olivat jo alkaneet viilentyä ja siksi päätinkin kokeilla extra super fast sinking -uppoperuketta. Rasiassa oli kesän jäljiltä paljon muddler-päisiä perhoja, mutta huonon uppoavuuden takia annoin niiden olla. Sitten silmään osui tämä Oliivi Zonker. Muistin kuinka olin sitoessa laittanut perhoon sen verran lyijyä, että painoa pitäisi löytyä. Päätin sitten laittaa perhon siiman päähän ihan kokeilumielessä. Tuo syksyinen kalastuspäivä oli pelastettu sillä hetkellä. Hitaammassa virrassa uitettuna tuon uppoperukkeen kanssa tapahtumia oli riittämiin. Mistään Pietarin kalansaaliista en kirjoita, sillä kalat joita sain tällä perholla olivat sitä n. 35-40cm taimenia ja muutamia kirjolohien karkuutuksia. Siitä huolimatta luotto oli perhoon syntynyt. Varsinkin tuolla uppoperukkeella uitettuna.

   Tuosta päivästä lähtien tämä Oliivi Zonker on ollut luottoperhoni. Se on toiminut niin syksyisin, keväisin kuin kesäisinkin. Tosin viileämmässä vedessä se on toiminut parhaiten, sillä mielestäni veden ollessa lämmintä, ei perho pyydä niin syvällä kuin tarkoitus olisi. Tuohon "ongelmaan" penkistäni syntyi Kypärä-Zonker, mutta siitä kirjoittelen jokin toinen kerta.

   Tämä perho on oikeastaan jo jaetulla ykkössijalla Rainbowin kanssa. Kesäisin lämpimällä vedellä Rainbow vie paalupaikan, mutta viileällä vedellä Oliivi Zonker varastaa tuon paikan. Varmaan osasyy tuohon luottoon on tämän perhon pieni koko, sillä useimmat streamerini ovat sidottu nelosen tai kakkosen koukkuihin. Ai niin! Jos tiedossa on kirjolohen kalastusta, niin silloin aloitus tapahtuu tällä perholla. Lähes poikkeuksetta. 

   

Perhon sitominen on erittäin helppoa. Itse olen tässä sidoksessa suosinut yksinomaan kutosen striimukuokkuja esim. Fulling Millin koukkuja. Runkoon kierretään litistettyä lyijylankaa, niin että etuosaan enemmän, joilloin rungon muodosta tulee kartiomainen. Kierteenä käytän kellertävää siimaa ja rungon dubbaa keltaisesta keinokuidusta (antron/flyrite). Siipenä toimii oliivin värinen zonker-suikale, joka kiinnitetään tuolla siimalla rungolle. Suikale leikataan perästä teräväkärkiseksi. Lisäksi siipeen laitetaan lisämausteeksi hieman vihreää marabouta. Kurkuksi tulee oranssia jänistä kimppu. Lopuksi mustaa keinokuitua pääksi puppelityyliin ja ylimääräiset keinokuidut leikataan sivuilta ja alta pois.

   Tänä syksyny sidoin sidosta myös haaleammilla vihreän , keltaisen ja oranssin väreillä. Hyvin toimivat sellaisetkin. 

Tarvittavat materiaalimäärät eivät ole päätä huimaavia tätä perhoa sitoessa.