Hieno kesäinen päivä oli muuttumassa upeaksi kesäillaksi. Tuulikin laantui aivan täysin jättäen lammen pinnan peilityyneksi. Yksi tuikki toisensa jälkeen kalat alkoivat pintomaan. Hetken kuluttua pintakäyntejä näkyi siellä, minne katseensa halusi suunnata. Keskemmällä lampea kaloja näkyi jopa ilmassa kokonaan. Hetken tutkistelun jälkeen näin rantamatalassa ison päivänkorennon räpyttelemässä. Niin ison, etteivät omat päikkärijäljitelmäni olisi hämänneet edes likinäköistä kalaa. Tutkiskelin perhorasiaani ja päädyin sitomaan siiman päähän suurimman Nalle Puhin, jonka löysin.
Samaan aikaan viritellessäni kamppeitani rannassa, tulivat isäni ja setäni veneellä rantaan. Isäukko nappasi veneen pohjalta nätin, jo jonkin aikaa lammessa asustaneen, kirjolohen ylös. Kaikista näkemistäni pintakäynneistä päihtyneenä utelin heti millaisella perholla kala oli saatu. "Tällä peurankarvasiipisellä pinturilla", kuului vastaus. Siiman päässä roikkui pari iltaa sitten tekemäni Nelson's Caddis koukkukoossa 8. Eli ei täysin hätsiä vastannut sidos, mutta kokonsa puolesta ajoi tehtävänsä.
Tuon illan jälkeen perhomallin käyttö lisääntyi omassa sekä isäni kalastuksessa. Se lunasti paikkansa Nalle Puhin oikeana kätenä. Lopullisesti peli aukesi Nelsonin Caddiksen kohdalla vuonna 2016.
Olin tuolloin talvella nähnyt pknetissä kuvia laskuvarjohäkiläisistä Nelsoneista ja päätin muutaman pyöräyttää omaan rasiaani. Jotenkin omalla kohdallani ei ollut luottoa monen käyttämään "cäddikseen" ja ajatuksena oli korvata tuo perho tällä laskuvarjohäkilöidyllä Nelson's Caddiksella.
Juhannuksen aikoihin päätin lähteä katsastamaan Karvionkosken tilannetta. Alkuillasta taimenet alkoivat pintomaan tasaiseen tahtiin ja pienen salapoliisityön jälkeen näin joitain pieniä vesiperhosia pinnassa. Kiitin sidontapenkin ääressä kulutettuja päiviä, sillä rasiasta löytyi koon 16 koukkuun väännetty Nelsonin Caddis. Laskuvarjohäkilöitynä tietenkin. Perho siiman päähän ja kyyryssä lähestymään rantaa. Kirkkaassa vedessä näin muutamat taimenet lähellä rantaa käyden välillä pinnasta hakemassa purtavaa. Varovainen heitto kalojen yläpuolelle. Uittolinja ei aivan sattunut kohdalleen ja taimenet vain rauhallisesti heiluttelivat eviään virrassa. Uusi heitto ja nyt pitäisi osua oikealle linjalle. Kuin hidastetusta filmistä toinen taimenista nousi hakemaan perhoni ja painui sen kanssa takaisin pohjaan. Nopean väsytyksen jälkeen kala takaisin vapauteen ja fiilistelemään onnistunutta perhovalintaa. Ilta meni samalla perholla kalastaessani muidenkin taimenten osoittaen laskuvarjohäilöidyn Nelsonin Caddiksen oikeaksi perhoksi.
Iso Lentuankoski
Viimeinen naula arkkuun tuli samana kesänä Kuhmon Lentuankoskilla. Kaverini kanssa saavuimme koskelle myöhään illalla. Itseasiassa emme parempaan aikaan olisimme voineet saapua koskelle. Olimme hieman puolenyön jälkeen Ison Lentuankosken niskalla, josta avautui mahtava kesäöinen koskenniska, jonka päällä lenteli valtoimenaan vesiperhosia. Hieman koskea katseltuamme oli selvää, että pintaperhokalastus tulisi näyttelemään suurta roolia tämän yön kalastuksessa. Näin myös kävi, sillä pintovia kaloja löysimme niin niskalta, kuin myös pienestäkin uomasta. Hienoimmat taimenet koukutimmekin juuri tuosta pienestä uomasta. Suurin osa pintaperhoihin tulleista tälleistä ja väystyksistä tulivat pieneen laskuvarjohäkilöityyn Nelson's Caddikseen.
Nelson's Caddis ei ole enää vain Nalle Puhin oikea käsi, vaan se istuu oikeutetusti valtaistuimella. Eikä sen osalta näköpiirissä ole talvea.
Nelson's Caddis laskuvarjohäkilällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti