Pintaputki
Nyt on kyseessä sellainen fiiliksenomainen luottoperho. Eli heti sidottuani tämän perhon tiesin sen olevan kesän hittiperho. Se oli sellainen etiäinen vai miksikä sitä sanotaan. Se fiilis ei kuitenkaan pettänyt ja perho toimi juuri kuin olin sen kuvitellut. Lohikauden -14 pleijeri.
Kyseessä on tosiaan alle vuoden vanha sidos. Idean perhoon sain kesäkuussa ollessani matkalla Jyväskylään Valtion Rautatiellä . Siinä lueskelin sitten ajankuluksi vanhoja Perhokalastuslehtiä. Lähinnä lohenkalastusjuttuja, kun nuo lohireissutkin alkoivat lähenemään. Siinä sitten sattui silmään juttu Pertti "Pepe" Lindenistä. Hieno juttu kovanluokan lohimiehestä, jonka olenkin muutaman kerran tavannut Börssillä. Jutussa sitten esiteltiin Pertin luottoperho Börssille, "Pepen Nymfi". Tuon nähtyäni alkoi sidonta-aivoni heti raksuttamaan. Värit olivat täydelliset Pyssyjoelle, mutta ehkä olisi mahdollista sitoa kyseinen perho putkeen? Luonnolliset värit saisivat kuitenkin jäädä.
Muutaman päivän päästä istahdin kotosalla penkin ääreen ja aloin sitomaan perhoa, minkä olin mieleeni luonut tuosta Pepen perhosta. Värimaailman halusin pitää samana, mutta koukkuperhoja hieman kammoksun ja niinpä putkeen halusin sidoksen tehdä. Perhoon ei tulisi ollenkaan muuta painoa kuin koukku, sillä malliperhollakin kalastus tapahtuu pinnantuntumassa. Samalla kun sidoin perhoa osasin jo kuvitella kuinka sillä tulisi kalastaa, mutta sidotaan nyt ensiksi. Noin puolisen tunnin jälkeen oli ensimmäisen Pintaputken pää kuivumassa. Enempää en ehtinytkään tehdä, kun reissuunlähtö oli jo käsillä.
Heinäkuinen Börselva antoi viimeisen silauksen perholleni ja näin ollen myös täydellisen luottamukseni. Ensimmäisen illan menimme serkkuni kanssa kalastamaan Kurkkiinväliin. Aurinko paistoi mukavasti ja ilma oli lämmin. Hyttysiä ei ollut nimeksikään. Ensiksi nuotio pystyyn ja sitten vasta suunnitellaan mistä kohdista jokea aloitamme kalastuksemme. Serkku aloitti poolin yläpäästä ja itse vielä fiilistelin nuotiolla kuinka hienoa voi olla jo pelkästään joen rannalla katsellessa kuinka titit pomppivat ja saavat läsäyksillään kalastajan jakamattoman huomion. Serkun laskettua tarpeeksi alas lähdin itse sitten aloittamaan laskua. Tiesin suunnilleen serkkuni tavan kalastaa ja niinpä ajattelin kokeilla jotain erilaista ja laitoin Pintaputken siiman päähän. Tarkoituksena poikkivirtaheitot alavirtaan korjaten. Eli vauhtia perholle.
Ensimmäinen lasku oli alusta asti loistava. Tärppejä ja karkuutuksia oli pitkin poolia ja sen keskiosilta titti tukisti perhoa pysyäkseen rantaan asti kiinni. Tämän jälkeen ei paljon muut perhot nähneet päivänvaloa. Vaikka keli muuttui, perho pelitti. Tärkeintä oli että se toimi juuri niinkuin olin sen viikkoja aikaisemmin kuvitellut toimivan. Uskomattomia onnistumisen tunteita voi perhonsidonta ja kalastus yhdessä tehdä.
Vesisadekaan ei haitannut Pintaputkea!
Pintaputki on helppo perho sitoa ja siitä tuleekin helposti hieman rähjäisen näköinen. Mielestäni tämä seikka on kuitenkin vain hyvä asia kalastuksellisesti. Mutta sidonnasta siis. Ensiksi pohjustetaan putki sidontalangalla. Perään tehdään vaalean oranssista antronista/slf:stä iskupistepallo. Sitten pyöräytetään vaalean vihreä häkilä, jonka eteen dubataan toinen iskupiste. Tällä kertaa hieman tummemmasta oranssista. Sitten kiinnitetään n. 2-4 kpl helmiäismylareita, mitkä pyöritetään yhdeksi. Runko dubataan vaaleanvihreästä antronista ilmavaksi. Rungon päälle kierretään helmiäismylarit kierteeksi. Siipi tulee valkokärkisestä oravasta ja pituutta tulee olla reilusti yli rungon mitan. Tärkeää on kuitenkin pitää siipi hentona ja levittää sitä sivuille, jotta alhaalta päin katsoen se näyttää leveältä. Häkiläksi kierretään ruskeaa kanaa. Sitäkin hyvin maltillisesti. Sitten enää pään lakkaus ja rasiaan odottamaan esi kesän lohireissua !
Pintaputki
Putki: Vaalea tai vihreä kokoa small
Sidontalanka: Ruskea
Iskupiste: Vaaleanoranssi antron/SLF
Perähäkilä: Vaaleanvihreä kukko
Iskupiste number 2: Tummempi oranssi antron/SLF
Kierre: 2-4 kpl helmiäismylar-suikaleita kierretään yhdeksi
Runko: Vaaleanvihreä antron dubattuna ilmavaksi
Siipi: Valkokärkinen orava
Häkilä: Ruskea kana
Pää: Sidontalankaa ja vaaleaa lakkaa
Ai niin! Meinasi ihan unohtua. Perho ei toiminut pelkästään itselläni heinäkuussa, vaan myös isälläni elokuussa Börssille, jolloin hän koukutti muutamat hienot kalat Savikuopalta. Pintaputkella. Jännityksellä odotan perhon toimivuutta ensi kesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti