Vuoden viimeiset sumarikeissit Konnekoskella

Käytiin isäukon kanssa perjantaina Konnekoskella katsomassa tilannetta hankikorrien suhteen. Enää yksittäisiä räpiköi pinnalla, mutta siitä huolimatta kalat pintoivat mukavasti ja mieli pysy tämänkin ansiosta virkeänä. Kalastus keskittyi lähes kokonaan uittolaiturin puolen yläosiin, josta isä saikin harmaalla Puhilla hieman päälle 40 senttisen taimenen, joka pääsi tietenkin takaisin virtaan. Hieno kaudenavaus isäukolta. Hieman tuon kalan jälkeen itsellekin nousi ihan hyvänkokoinen kala Cdc-sumariin, mutta tartutus epäonnistui.

Vielä sunnnuntaina kävimme serkun ja kaverin kanssa suht pikaisesti Konnekoskella, ennen kuin siirryimme Juhon mökille Vesannolle. Tapahtumat jäivät vähiin vaikka kyseessä oli varmaan kevään lämpimin päivä. Yhden hyvänkokoisen kalan sain nousemaan peurankarvasumariin samassa kohdassa kuin isän kanssa perjantaina, mutta pelkkä nousu ei riitä kun tartutus epäonnistuu. Auringosta saimme kuitenkin nautittua ja sain opetettua serkulle yhden käden vavalla Snake Rollin ja Snap T.n. Myös Juho sai hieman selkeyttä siihen millainen vapa kannattaa hommata ekaksi vavakseen.

Aamulla tuli serkulta viesti että lähdenkö huomenna mukaan tsiigaamaan Karviolle tilannetta. Luultavasti tuleekin lähdettyä, kun niin hyvää keliäkin Foreca veikkailee huomiseksi. Sumaripaikkana Karviosta ei olekaan kokemusta ja siinä mielessä olisi hienoa jos vielä pinnalla räpiköisi noita kavereita. Tulee kyllä varmasti otettua uppoperukkeita mukaan streamerikalastusta varten. Edit: Soitinkin Karvion lomakeskukselle ja siellähän onkin nyt rauhoitus Vappuun asti.

Ai niin! Konnekoskella lenteli jonkun verran suht isoja päikkäreitä perjantaina. En nähnyt kyllä kalojen syövän niitä, mutta pisti itselläni silmään.

Myöhäistä sumarirapsaa Konnekoskelta

Päätettiin sedän kanssa ottaa revanssi taimenten kanssa Konnekoskella, kun niin hyvää keliäkin oli keskiviikolle tiedossa. Tällä kertaa starttasimme Hondan noin kahdeksan maissa ja hieman yli yhdeksän olimme kosken rannalla luvat taskuissamme. Aamu oli viileä ja pakkasta oli vielä pitkälle puolille päiville asti. Eli vaparenkaat tuppasivat jäätymään aika ajoin.
Tällä kertaa aloitimme uittolaiturin puolen yläosilta, jossa muutama pintakäynti näkyi, mutta jäljitelmät eivät kaloja kiinnostaneet. Hetken tyhjää heitettyämme vaihdoimme takaisin laavun puolen rannalle, jonne nyt paistoi aurinko ja suuntasimme linjan alle yrittämään. Hetken istuskelun jälkeen laitoin wonderwing-siivillä tehdyn harmaan laskuvarjohäkiläisen sumarijäljitelmän kiinni siiman päähän. Muutama heitto ja aivan rannan tuntumassa kala nousi perhoon. Epäonnistunut tartutus, mutta silti hymy huulilla, koska vuoden ensimmäisen nousu pintaperhoon. Muutama kuivausheitto ja uitto edellistä kalaa alemmas. Taas rannan tuntumasta nousi kala pinrutiin, mutta vielä taisi olla liian hätäinen vastaisku, sillä taas perho pomppasi pinnan alta yksinään pois. Sekaisin tuntein kuivattelin perhoa ja päätin ihansama-asenteella heittää perhon keskivirrassa näkyvän vedenalaisen kivipakan kohdille. Muutama sekunti ja kala nousi perhoon. Tällä kertaa tartutus onnistui ja muutaman hypyn jälkeen tämä elokuvakala oli rannalla. Laiha, mutta yllättävän kirkas taimen, jolla pituutta hieman alle 40 senttiä. Eli vielä jäi aika paljon mitallisesta kalasta! Nopean väsytyksen ansiosta kala lähti pikapikaa takaisin virtaan. Ensimmäinen pinturikala kuitenkin tälle vuodelle oli tosiasia.

Samasta kohtaan sedällekin nousi vielä yksi kala samanlaiseen wonderwing-pinturiin, mutta sekään ei ottaa pysyäkseen. Niinpä jätimme paikan rauhoittumaan ja kävimme syömässä eväät laavulla. Yritimme vielä molemmilta puolin virtaa, mutta rauhassa saivat perhomme kellua.
Vaikka koko päivän aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, korreja oli yllättävän vähän liikkeelle ja näin ollen pintakäyntejäkään ei hirveämmin näkynyt. Kalastaa oli kuitenkin mukavaa lämpimässä auringonpaisteess.
Seuraavasta kalastuskeissistä en osaa juurikaan sanoa, mutta isällä on ensi viikko vapataa ja keskiviikolle lupailee taas aurinkoisen lämmintä keliä, eli hyvin paljon mahdollista että silloin lähdemme korkkaamaan isänkin perhokalastuskauden alkaneeksi. Sitä silmällä pitäen pitää siis sitoa hieman sumaripintureita streamereiden ohelle, joita onkin tullut sidottua yllättävän paljon viime päivinä.

Sumarikausi avattu Rautalammilla

Launtaiaamuna herätessä paistoi Pieksämäellä aurinko ja keli näytti lupaavalle. Luultavasti näkisimme korreja ja ehkäpä myös kaloja niiden perässä. Lähdimme sitten noin kello 10 aikoihin sedän ja serkun kanssa kohti Konnekoskea. Luvat Rautalammin Nesteeltä ja eikun koskelle. Vapojen kasaamisen ja kahluuvehkeiden pukemisen yhteydessä mietimme millaisilla perhoilla kalastusta aloittaisi. Itse laitoin kaksi vapaa kasaan, joista 9' vapaan pintaperho ja 11'7" vapaan uppoperuke ja pieni zonkkeri. Kamat valmiina toivotimme "kireet siimat" ja lähdimme rantaan.

Setä meni uittolaiturin puolelle, kun serkun kanssa jäimme laavun puolelle. Suunnistimme ylävirtaan aina heinikon viereen asti, josta lähdimme pikku hiljaa alaspäin. Korreja näkyi pinnalla ihan mukavasti, vaikka aurinko olikin painunut pilvien taakse. Myös taimenet näkivät korreja, sillä pintomisia näkyi myös useita, joista suurin osa oli ihan rannan tuntumassa matalassa vedessä. Toisella puolella näimme yhden perhomiehen karkuuttavan ainakin kaksi taimenta. Eli näköjään kalat olivat otillaan. Tosin meidän pintaperhot ne jättivät huomioitta. Eli pintaperhokalastus ei tuottanu mitään tapahtumia, mutta hitaasti uitettuun zonkkeriin sain yhden kalan hairahtamaan, joka tosin ei ollut muutamaa potkua kauempaa kiinni. hyvä mieli jäi silti, sillä tiesin ettei Konnekoski ole tähän aikaan vuodesta niitä helpoimpia paikkoja kalojen suhteen.
Uittolaiturin puolen yläosilla oli mukavasti tilaa heitellä ja pääsi heittämään ihan kunnolla. Vähäiset tapahtumat kalojen kanssa eivät siis haitanneet, sillä oli hyvät tilat saada heitto-touchit takaisin talven jäljiltä.
Sen verran on tullut seurailtua Forecan ennusteita että huomiselle ja keskiviikolle näyttäisi ainakin sellaisia kelejä että korreja on varmasti enemmänkin liikkeellä. Näin ollen luultavasti jompana kumpana päivänä lähden käymään uudestaan katsastamassa tilannetta Konnekoskella.

 Ai niin! Oli vissiin joku onnekas saanut vihernieriän virrasta ja päättänyt antaa kaverille uuden elinympäristön.

Pintureita penkistä

Pintaperhojen osalta sidonta suorastaan räjähti vauhtiin kun vuoden ensimmäiset Nalle Puhit syntyivät penkistä. Nallukoilla aloitin pintureiden sitomisen, sillä kyseinen perho on erittäin usein siiman jatkona. Perho on myös suhteellisen nopea sidottava, kunhan muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen pyöritttelystä tulee rutiininomaisempaa. Myös mustia ja harmaita Puheja tuli sidottua. Mustia ja harmaita tulee uiteltua etenkin kesäisen illan hämärtyessä ja aamuyöstä auringon noustessa. Ensimmäiset muistikuvat perhokalastuksesta ovat juurikin mustan Puhin uittamisesta Kermankosken niskalla aamuhämärässä.

Myös muitakin pintureita on tullut sidottua, joista yksi suosikeistani on Nelsonin Caddis. Löysin tuon perhon nelisen vuotta sitten juhannuksen aikoihin jostain sidontakirjasta. Niinpä sidoin muutaman kappaleen kokeiluksi. Juhannuksen jälkeen kävimme sitten isän kanssa Valkeisella Rautalammilla. Illan tullessa kalat aktivoituivat pintomaan ja Nelsonin Caddikseen nousi useita kaloja, joista yhden kirjolohen isäukko väsytteli ja nappasi ylös savukalaksi. Tuo perho on muutenkin toiminut hyvin kirjolohille. Mieleen tulee kun toissakesänä olin Karvionkoskella ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta ilman ollessa muutenkin jo helteinen. Kahluuhousut sai jättää suosiolla autolle. Veden lämpötilakin oli sitä luokkaa että tarvittavat kahlailut pystyi suorittamaan shortseilla ja crocseilla. Kalastuksen aloitin niskan kivivallin yläpuolelta. Siitä sitten nousin vallin päälle, joista näkyi joitain pieniä taimenia. Muutama heitto järvelle päin ja näin kun pohjasta lähti kirjolohi nousemaan Nelsonin Caddikseen. Todella tukeva mäski nappasi perhon kitaan ja lähti painelemaan järvelle päin kuin juna konsanaan. Hetken pitelyn jälkeen siima sanoi sopimuksen irti ja kuului NAPS.

En muista missä olen nähnyt tämän CDC-Sedgen reseptin, mutta siitä huolimatta perhosta on tullut luottoperho varsinkin sumarikalastuksessa sekä harjuksen pintaperhokalastuksessa. Kyseinen perho on todella helppo sidottava ja materiaalejakaan ei tarvitse paljoa. Runko kierretään peurankarvasta, jonka päälle kierretään sidontalangasta kierre. Siiveksi yksi tai kaksi kappaletta CDC-höyhentä. Rintakehä dubataan peurankarvasta, josta nypitään neulalla joitain karvoja kuvaamaan jalkoja.

Itseasiassa nämä pinturit laitoin myyntiin pk.nettiin, sillä itsellä pintaperhovarastot ovat täydet viime vuoden jäljiltä. Seuraavaksi penkistä irtoaa vielä varmaan lisää pintureita, mutta myös joitain streamereita, sillä setä tuossa yksi päivä tokaisi että uusille striimuille olisi tarvetta loppukevääksi ja alkukesäksi. Oli lukenut lehdestä jutun Puppeleista eli niitä alkaa meikäläisenkin penkistä irtoamaan. Myös Forecan sovellus on tarkastelun alla tiuhaan tahtiin, sillä ainakin tällä hetkellä ennusteet näyttävät peukkuja viikonlopun Konnekosken sumarikeissille.